Tulevaisuusblogi | Miltä näyttää tulevaisuuden ruoantuotanto?

Projektipäällikkö Roosa Halonen Forum Virium Helsingin älykaupunkitiimistä tarkastelee tässä blogikirjoituksessa nykyisen ruokajärjestelmän haasteita, vaihtoehtoisia ruoantuotannon tulevaisuuksia sekä kaupungin ja kuntien roolia kestävän ruokajärjestelmän rakentamisessa.

Minne lehmät katosivat?

Lapsuuteni kesälomamuistoihin mökkimatkoilla kuuluivat laiduntavat lehmät, jotka vaelsivat vehreillä mäkisillä niityillä. Maisema oli silloin jotenkin pienipiirteisempi ja monipuolisempi. Äänimaisemassa sekoittui mehiläisten surina, lehmien ajoittainen mylväisy ja hepokattien siritys. Nuoret räystäspääskyt tekivät rohkeita kaarteitaan ilmassa pyydystäessään hyönteisiä. 

Aikuisena samaa mökkitietä kulkiessa olen havainnut muutoksen maisemassa: laiduntavia lehmiä ei enää näy ja pientilat ovat lopettaneet toimintansa. En voi olla ajattelematta, mikä vaikutus tällä muutoksella on ihmisten luontosuhteeseen ja tajuun ruoan alkuperästä. Kohtuuton kulutus on helpompaa, kun ruoka on etäännytetty lähtökohdistaan – emme enää katso silmiin eläintä, jota syömme. Jauhelihapaketti ei muistuta alkuperästään, eikä ostoskärryn sisältö kerro tuotantoketjujen vaikutuksista ympäristöön.

Koulutukseni filosofian maisterina maisemantutkimuksessa on syventänyt ymmärrystäni ihmisen ja ympäristön välisestä vuorovaikutuksesta ja työkokemukseni kokkina on vahvistanut ruokatajuani. Jatko-opintoni kiertotalouden asiantuntijakoulutuksen parissa puolestaan ovat vahvistaneet ymmärrystäni siitä, kuinka tärkeää ruoantuotannossa on huomioida maaperän hyvinvointi ja paikallisravinteiden hyödyntäminen. 

Motivaationi ruokajärjestelmän asiantuntijana pohjautuu haluun tuoda näkyväksi ruoantuotannon vaikutukset niin elonkirjon, muunlajisten kuin ympäristönkin kannalta ja vaikuttaa alueelliseen ruokajärjestelmään. Globaaleja haasteita ratkaistaan lokaalisti – näin ajattelen. Haluan rakentaa järjestelmää, jossa luonnon monimuotoisuus, eläinten hyvinvointi ja ekologinen kestävyys ovat keskiössä.

Ruokajärjestelmän haasteet – Rakennemuutos ja maankäytön vaikutukset

Ruokajärjestelmällä tarkoitetaan koko elintarvikeketjua tuotannosta kulutukseen. Se voi olla paikallinen, kansallinen tai globaali ja vaikuttaa ympäristöön, talouteen ja yhteiskuntaan. Kestävä ruokajärjestelmä tuottaa ruokaa ekologisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävästi, turvaten sen riittävyyden ja laadun ilman luonnonvarojen ehtymistä tai ympäristön tilan heikentymistä.

Vaikka EU:hun liittymisen ansiosta monet ruokaturvan kysymykset ovat parantuneet, on kehityksellä ollut myös varjopuolia. Suomessa maatalouden rakennemuutoksen myötä tilakoko on kasvanut, maisemarakenne yksinkertaistunut ja maaseutu autioitunut. Kyläkaupat – ja sen jälkeen kyläkoulut – ovat sulkeneet ovensa. Pientilojen lakkauttaminen ja tuotannon keskittyminen suuriin yksiköihin on muokannut maataloutta ja maaseutua perusteellisesti. Rakennemuutoksen hintana on ollut paitsi tilojen katoaminen, myös maaseutumaiseman yksipuolistuminen, paikallisten ruokajärjestelmien heikentyminen ja kyläyhteisöjen harveneminen. Suuremmat tuotantoyksikötkään eivät aina ole olleet taloudellisesti kestäviä. Onko keskittäminen ollut kestävä ratkaisu pitkällä aikavälillä? 

Maisema on muuttunut myös taajamissa ja kaupunkikeskustoissa. Edellä mainitun rakennemuutoksen lisäksi myös maankäyttö vaikuttaa suoraan ja välillisesti maisemaan ja esimerkiksi siihen, miten kauppa ja elinkeino järjestäytyy alueella. Kivijalkamyymälät ovat kadonneet myös kaupungeista.

Vaikka kaavoituksella ja sen eri tasoilla – maakuntakaava, yleiskaava ja osayleiskaava – voidaan luoda edellytyksiä toimivalle ja sekoittuneelle yhdyskuntarakenteelle, on tullut selväksi, että keskittymisen trendit niin tuotannossa kuin maankäytössä näkyvät myös kylän raiteilla ja kaupunkikeskustoissa. Suomessa pieneenkin pitäjään kaavoitetaan kaupallinen keskus, jonka ankkuriyritys voi esimerkiksi sopimuskäytännöillään tai muuten monopoliasemassaan käytännössä estää tai vaikeuttaa pienten suoramyynnin edustajien tai pienemmän päivittäistavararakauppiaan markkinoille pääsyn kyseisessä kiinteistössä tai kaupallisessa keskuksessa. 

Alueilla ja keskusliikkeillä on kuitenkin eroja, ja joissakin vähittäiskaupoissa suhtaudutaan erityisen myötämielisesti paikallisiin tuotteisiin – jopa niin, että niitä halutaan aktiivisesti korostaa. Esimerkiksi Itä-Suomessa on tiettävästi hyödynnetty keskuskaupan aulaa pientuottajien suoramyyntiin ilman vähittäiskaupan kallista välikättä. Tämä on upea edistysaskel paikallisen ruoan saatavuudelle ja pienempien toimijoiden markkina-aseman vahvistumiselle.

Olisiko juuri nyt, aikana jolloin ruoantuotantomme on entistä haavoittuvaisempi ekologisille, taloudellisille ja geopoliittisille riskeille, syytä siirtyä hajautettuun ja monipuoliseen ja omavaraisempaan tuotantomalliin – sellaiseen, jossa kaikki munat eivät olisi samassa korissa? 

Ruoka, maailman vanhin instituutio

Ruokaa voidaan pitää maailman vanhimpana instituutiona. Nykyaikana olemme tottuneet pitämään jokapäiväistä leipäämme niin itsestäänselvyytenä, ettemme enää osaa hahmottaa ruoan matkaa pellolta pöytään, saati ymmärtää ruokajärjestelmäämme vaikuttavia taustatekijöitä. Ruokakaupassa asioidessa on hyvä muistaa, että se, mitä pidämme itsestäänselvyytenä nyt, ei välttämättä ole sitä enää 30 vuoden kuluttua. Valinnoillamme voimme vaikuttaa.

Tulevaisuutta voi paremmin ymmärtää ja sinne suuntautua, kun ymmärrämme mennyttä ja hahmotamme millaisten yhteiskunnallisten voimakenttien varassa elämme. Niin kutsutussa regiimiajattelussa tunnistetaan yhteiskunnallisten järjestelmien organisoitumistapa, jota ylläpitävät tietynlaiset institutionaaliset säännöt. 

Tämänhetkistä ruokaregiimiä eli vallitsevaa toimintatapaa leimaa yhdenmukaistunut kaupankäynti, runsas eläinperäisten tuotteiden kulutus ja kasvava tuontielintarvikkeiden määrä. Ruokajärjestelmää hallitsevat suuriin keskusyksiköihin perustuvat tuotantomallit. Lisäksi se on vahvasti riippuvainen fossiilisista polttoaineista ja ulkoisista tuotantopanoksista, kuten ravinteista. 

Ruokajärjestelmämme nykymuodossaan on tullut tiensä päähän. Vähintään neljännes maatalouden kasvihuonepäästöistä kytkeytyy ruokaan. Liki 80 prosenttia merten ja makean veden rehevöitymisestä johtuu maataloudesta. Hyönteisten väheneminen ja maaperäeliöstön ja kasvukunnon heikkeneminen ovat linkitettävissä tehomaatalouteen.

Vaikka tämän hetkistä ruokaregiimiä myös kestävyyssiirtymäksi kutsutaan, on ruokaresilienssimme ottanut kunnolla osumaa. Näin on käynyt ennenkin. Suomen historian seitsemässä regiimisiirtymässä (1300-luvulta tähän päivään) skaala on vaihdellut kuolonvuosista leipäjonoihin. Regiimisiirtymillä on ollut taipumusta  rakentua edellisen regiimin haavoittuvuuden päälle. Siirtymä uuteen on tapahtunut useasti vasta pakon edessä, kun vääjäämätön on jo toteutunut. Onkin tärkeää, ettei ongelmia pyritä ratkaisemaan samoilla keinoilla, jotka ovat ne alun perin aiheuttaneet. Erilaiset innovaatiot ovat yleensä mahdollistaneet vanhasta regiimistä irrottautumisen.

Kaupungit ja kunnat ruokajärjestelmän kestävyyden vahvistajana 

On paradoksaalista, että samalla kun ruoantuotanto on siirtynyt yhä kauemmaksi kulutuksesta, kulutetaan suurin osa tuotetusta ruoasta kaupunkiseuduilla (arvioiden mukaan vuoteen 2050 mennessä jo 80 prosenttia tuotetusta ruoasta kulutetaan kaupungeissa).

Samalla kulutuksen keskittyminen kaupunkeihin ja kuntiin on mahdollisuus, ja kaupungit sekä kunnat onkin tunnistettu maailmalla merkittäviksi ruokajärjestelmän mahdollistajiksi. Käytännössä kaupungin, kunnan ja maakunnan rooli ruokamurroksen toteuttajana on toimia tilaajana, tukea alkutuotannon rakennemurrosta kohdentamalla esimerkiksi julkisia hankintojaan kestäviin elintarvikehankintoihin ja siten edistää lyhyempiä, kestävämpiä ja paikallisempia ruokaketjuja. Osa toimista kestävämmän ruokajärjestelmän toteuttamiseksi on mahdollista toteuttaa kuntien peruspalveluiden kautta.

Kaupunki voi myös markkinoida vastuullisia ravintoloita ja paikallista ruokatarjontaa, mikä edistää kestävää kulutusta. Esimerkiksi Helsingin kaupunginvaltuusto päätti helmikuussa 2019, että maito- ja lihatuotteiden käyttö kaupungin tarjoamissa ruokapalveluissa puolitetaan vuoteen 2025 mennessä.

Kaupunkiseudut tai maakunnat voivat vaikuttaa EU:n yhteiseen maatalouspolitiikkaan, jossa oleellista olisi nähdä alkutuotanto ennen kaikkea elinkeino- eikä tukiasiana, ja tukea alkutuotanoa muuttumaan uudistavaksi ja kestäväksi.

Hävikin hallinta kunnan omissa ruokapalveluissa on merkittävä tekijä kestävän ruokajärjestelmän edistämisessä. Lisäksi mainoskampanjat asukkaille ruokahävikin vähentämiseksi sekä monipuolinen ruokakasvatus, valistus, osallistaminen ja tiedottaminen tukevat valveutuneen ruokakansalaisuuden kehittymistä.

Kunnan rooli yhteiskunnan häiriötilanteisiin varautumisessa on yhä tärkeämpää.. Tulevaisuudessa ruokaresilienssin, huoltovarmuuden ja omavaraisuuden merkitys korostuu entisestään, mikä edellyttää pitkäjänteistä suunnittelua ja alueellisten ruokaketjujen vahvistamista.

Forum Virium Helsinki mukana tuomassa kestävää lähiruokaa kaupunkiin 

Projektipäällikkönä Forum Virium Helsingin Urban&Local – tulevaisuuden kestävä ruokaekosysteemi -hankkeessa olen ollut mukana edistämässä ruoka-alan yrittäjien; pientuottajien ja jatkojalostajien markkinoille pääsyä ja neuvotteluaseman parantamista lisäämällä vuoropuhelua niin tilaajan kuin tarjoajien välillä, kuin viranomaisten ja lainsäätäjien kanssa. Lisäksi olemme tehneet monipuolisia kokeiluja kaupunkitilassa. 

Forum Virium kokeili syksyllä 2023 Hakaniemen hallissa Urban&Local -lähiruokakioskissa uudenlaista lyhytaikaista hallitoimijuutta. Vuonna 2024 ruoka oli koko Helsingin tapahtumallisuuden ja matkailun kärkiteemoja. Syötävä Helsinki -tapahtumavuoden tavoitteena oli Helsingin tunnettavuuden ja mielikuvan vahvistaminen erottuvana ruokakaupunkina. Ruokavuoden kärkikohteena oli ruokateemaisten tapahtuma- ja sisältökonseptien kehitys ja pilotointi.

Osana Syötävä Helsinki -tapahtumavuotta Urban&Local -hanke kytkeytyi syksyllä 2024 Helsingin monipuoliseen ruoka- ja juomatarjontaan järjestämällä kaksi toritapahtumaa. Kokeiluluontoisissa toritapahtumissa pienet ja paikalliset jalostajat, panimot ja ravintolat saivat innovatiivisille tai juurille palaaville ruoka- ja juomatuotteilleen jalansijaa perinteiseltä kauppapaikalta. Halusimme selvittää, miten torit voivat palvella entistä paremmin lähiruoan jakelukanavana ja edistää erityisesti sesonkiin sopivien tuotteiden saatavuutta.

Sobar-syysjuhlissa tori taipui Suomen ensimmäiseksi alkoholittomia ja vähäalkoholillisia juomia tarjoavaksi vaihtoehtoiseksi ulkoilmabaariksi. “Nuoret aikuiset eivät enää juo alkoholia kuten aiemmat sukupolvet ja uusien laadukkaiden alkoholittomien juomien yleistyminen on isoa, myös Suomessa”, summaa tapahtumatuottaja mediataiteilija Timo Wright.

Villi ruokavallankumous -sienifestarit ja Suuri sieni-illallinen kokosi sieni-ihmiset, ja ravintoloitsijat yhteen. Kokonaisuudessa sienet olivat kaikissa eri taiteen, ruoan ja valistuksen  muodoissaan edustettuna. Tapahtumassa oli myynnissä sieni-annoksia, sienikirjoja, -koreja, -veitsiä, ja -valmisteita. “Haluamme saada sienet ihmisten tietoisuuteen, pöydille ja lautasille – mahdollisuudet ovat lähes rajattomat”, sanoo idean isä, villiruoka- ja kulttuurikokki Jyrki Tsutsunen.

Tapahtumassa vieraili arviolta reilu 1000 kävijää ja tapahtumille on luvassa jatkoa. 

Keväällä 2025 Pientuottajien polku ruokapalveluihin -tapahtumassa toimme yhteen julkisten ruokapalveluiden edustat ja muita hankkijoita, jotka haluavat lisätä pien- lähi- ja luomutuotteiden käyttöä, sekä pientuottajat- ja jatkojalostajat,  joita kiinnostaa päästä mukaan ruokapalveluihin tarjoajaksi.

Ruokapoliittista syötettä Helsingin kaupunkistrategiaan

Konkreettisten kokeilujen ja vuoropuhelu- ja sidosryhmätilaisuuksien lisäksi Urban&Local -hankkeessa olemme tarjonneet näkökulmia Helsingin seuraavan kaupunkistrategian valmistelutyöhön. 

Kestävän ruokapolitiikan edistämiseksi olemme myös tarjonneet kirjausehdotuksia Uudenmaan uudistava ruokajärjestelmä -visiotyöhön sekä olleet aktiivisessa vuoropuhelussa viranomaisten ja lainsäätäjien kanssa liittyen EU:n yhteiseen maatalouspolitiikkaan ja tulevan CAP-kauden suunnitteluun. 

Paikallista, teknologista vai globaalia? Ruoantuotannon tulevaisuus puntarissa

Mitkä ovat vaihtoehtoiset tulevaisuudet  ja muutoksen ajurit, jotka ohjaavat ruokajärjestelmäämme tulevina vuosina? Millainen on tulevaisuuden ruokaregiimi, eli ruokajärjestelmän vallitseva tapa toimia?

Mielestäni tärkeimpiä vallitsevia teorioita ruokajärjestelmän kehityksestä on nähtävissä kolme. Yksi niistä on globalisaatioregiimi, joka perustuu nykyiseen malliin. Sille on ominaista keskittynyt ja yhdenmukaistunut tuotanto, kauppa ja teollisuus, jossa eläinperäisten tuotteiden osuus on merkittävä ja tuontielintarvikkeiden kulutus kasvaa.

Tämä ruokaregiimi nojaa suuriin yksikkökokoihin perustuvaan tuotantoon sekä fossiilisiin polttoaineisiin ja ulkoisiin tuotantopanoksiin, kuten ravinteisiin. Malli korostaa tehokkuutta ja volyymiä, mutta samalla se voi heikentää paikallista ruokaturvaa ja ekosysteemien kestävyyttä.

Agroekologiaregiimi viittaa omavaraiseen ja kestävään ruokajärjestelmään. Sille on ominaista monimuotoinen ja osittain pienimuotoinen maatilamalli, jossa on jonkin verran jalostusta. Keskeisiä piirteitä ovat monipuolistaminen, hajauttaminen ja paikallistaminen ja uudistavat viljelymenelmät. Fossiilisiin panoksiin tukeutumisen sijaan siirrytään hyödyntämään paikallisia ja uusiutuvia energialähteitä. Tämän mallin haasteena on sen vaatima suuri työpanos, mikä voi asettaa rajoitteita laajamittaiselle käyttöönotolle.

Villeimmät tulevaisuuden visiot liittyvät sähköregiimiin, eli korkean teknologian ruokajärjestelmään. Tässä mallissa maatalous irtikytketään maaperästä ja eläinkannasta hyödyntämällä automaatiota, robotiikkaa, kehittynyttä teknologiaa, internetiä, sisäviljelyratkaisuja ja solumaataloutta. Tässä teknologisessa ruokajärjestelmässä, jossa energia ja sähkö prosessoivat ruokaa uudella tavalla, luonnonvarojen kulutus – kuten maan, veden ja lannoitteiden käyttö – voi vähentyä merkittävästi. Lisäksi tuotanto voi olla lähes päästötöntä, mikäli sähkö saadaan uusiutuvista lähteistä.

Sähköregiimin keskeinen etu on työpanoksen minimointi ja tuotannon tehokkuus, ja se toimii pitkälti teollisuuden periaattein.

Mallin heikkoutena ovat vielä tuntemattomat ympäristövaikutukset, suuri sähkön tarve ja vaikeasti ennakoitavat ekologiset kuormitukset. Lisäksi sähköregiimi ei tue luonnon monimuotoisuutta, vaan saattaa jopa kaventaa ekosysteemien monimuotoisuutta entisestään.

Globaalista paikalliseen ruoantuotantoon

Emme voi tietää tulevaisuutta, mutta tiedämme, ettei haluttua kehityssuuntaa voida ennustaa tai saavuttaa pelkästään menneiden trendien ja tottumusten jatkumona. Todennäköinen tulevaisuus sijoittuu eri tuotantoregiimien välimaastoon. Oma tulevaisuudenvisioni on, että globaaleja ongelmia ratkaistaan lokaalisti.

Omavarainen agroekologinen tuotanto ja korkean teknologian sähköregiimi täydentävät ja monipuolistavat vallitsevaa globaalia ruokajärjestelmää ja edistävät kestävyyssiirtymää. Tämä luo tarpeen uudenlaiselle liiketoiminta-ajattelulle, innovatiivisille viljelytekniikoille sekä toisaalta paluulle juurille. 

Kuten aikaisemmin todettu, kaupunki tai kunta voi tukea pienempien toimijoiden markkinoille pääsyä kaavoituksella, tonttipolitiikalla sekä järjestämällä ja tukemalla ruokamarkkinoita tai muita suoramyynnin tapahtumia, joissa paikallisilla tuottajilla ja kuluttajilla on  mahdollisuus kohdata toisensa ja nauttia tuoreesta, vastuullisesti tuotetusta ruoasta. Tällaiset toimet auttavat luomaan avoimempia markkinoita ja vahvistavat paikallista elinkeinotoimintaa. 

Kestävän ruokajärjestelmän organisoitumismalli vaatii irrottautumista nykyhetken toimista ja kestämättömistä käytännöistä. Vain rohkeilla ja innovatiivisilla valinnoilla voimme rakentaa ruokajärjestelmän, joka palvelee niin meitä kuin tulevia sukupolvia ja muuta elollista niin maalla ja kaupungissa. 

Lähteet: 

• Suomen ruokajärjestemän vaihtoehtoiset tulevaisuudet, Tutkimustiistai 4.6.2024, Ruokasektorin koordinaatiohanke. Irene Kuhmonen, tutkijatohtori,  Jyväskylän yliopisto.
• Mitä huomenna syötäisiin? Näkökulmia ruokavalintojesi vaikutuksiin -verkkokoulutus  2021, POLKU 2.0 -hanke
• Tulevaisuuden teknologioidenmaistelua webinaari 22.1.2025, Elintarviketieteiden Seura.

Tulevaisuusblogissa julkaistua:

• Minkälainen on tulevaisuuden kaupunkiluonto?
• Miltä näyttää Helsingin vesiliikenteen tulevaisuus?
• Minkälainen on Helsingin digitaalisten kaksosten tulevaisuus?
• Minkälainen on sähköautoilun tulevaisuus?
• Droonien ja kaupunki-ilmailun tulevaisuus

Urban&Local – tulevaisuuden kestävä ruokaekosysteemi -hankkeessa (1/2023–12/2025) kehitetään lähiruoka- ja ravintola-alan innovatiivisia ratkaisuja, toimintatapoja, tuotteita ja palveluita sekä luodaan puitteet alan yhteistyölle ja kestävälle liiketoiminnalle. Hanketta koordinoi Forum Virium Helsinki ja hankekumppaneina toimivat Metropolia Ammattikorkeakoulu, Haaga-Helia Ammattikorkeakoulu, Perho Liiketalousopisto sekä Vantaan kaupunki. Hanke saa rahoitusta Euroopan aluekehitysrahastosta.