Skenaariotutkimus automatisoidun joukkoliikenteen lähitulevaisuudesta Helsingissä

Artikkelikuva: Skenaariotutkimus automatisoidun joukkoliikenteen lähitulevaisuudesta Helsingissä

Liikenteen automatisaatio etenee yhteiskunnassa vääjäämättä: joka vuosi järjestetään yhä suurempi määrä itseohjautuvilla ajoneuvoilla liikennöitävien joukkoliikennepalveluiden pilottikokeiluja; samaan aikaan autovalmistajat tuovat uusia automaatioteknologiaa hyödyntäviä ajoneuvoja markkinoille. Siitä huolimatta lähitulevaisuuden automatisoidut liikkumispalvelut ovat saaneet osakseen vain vähän huomiota tieteellisessä kirjallisuudessa, siinä missä niin sanottua ”lopputilaa” käsitteleviä tutkimuksia julkaistaan lähes päivittäin. 

Forum Virium käynnisti helmikuussa tutkimuksen, jonka löydöksillä pyritään tukemaan vastuullista ja kestävää prosessia itseohjautuvan teknologian yhteiskuntaan saattamiseksi. Tutkimuksen tavoitteena oli tunnistaa asiantuntijahaastatteluiden avulla joukkoliikennepalvelutyyppejä, joita on mahdollista liikennöidä lähitulevaisuudessa itseohjautuvilla kumipyöräajoneuvoilla, sekä kriteereitä, joiden perusteella näitä palveluita tulisi arvioida. Lisäksi palvelumallien toimivuutta sekä kriteerien riittävyyttä ja suhteellista tärkeyttä tutkittiin skenaariopohjaisella monimuuttuja-analyysilla. 

Osallistuneet asiantuntijat edustivat kattavasti julkisen ja yksityisen sektorin organisaatioita, jotka työskentelevät parhaillaan liikenteen automatisaation parissa tai joita liikenteen automatisaatio koskettaa. Kaikki osallistujat olivat tutkimuksen toteutushetkellä organisaatiossaan johtavassa asemassa tai johtavaa asiantuntijaa vastaavassa asemassa. Asiantuntijoiden vapaan ilmaisun mahdollistamiseksi he esiintyvät julkaisussa anonyymisti.

Ovelta ovelle vai pysäkiltä pysäkille?

Haastatteluiden avulla pystyttiin tunnistamaan yhtenevyyksiä sekä eroavaisuuksia asiantuntijoiden odotuksissa ja näkemyksissä. Lähes kaikki osallistujat pitivät itseohjautuvia ajoneuvoja ensisijaisesti tapana parantaa joukkoliikenteen syöttö- ja niin kutsuttuja ”viimeisen mailin” yhteyksiä. Kaksi palvelutyyppiä toistui valtaosassa haastatteluista: kiinteällä reitillä liikennöitävät sukkulalinjat sekä kutsupohjaiset sukkulalinjat. Kiinteät linjat yhdistettiin tiheästi asuttuihin naapurustoihin, kun taas joustavat reitit yhdistettiin pientalo- ja haja-asutusalueisiin. Monimuuttuja-analyysi – jossa palveluita arvioitiin turvallisuuden, liikennejärjestelmävaikutusten, ympäristövaikutusten, resurssitehokkuuden, käyttökokemuksen ja luotettavuuden perusteella – tuotti kuitenkin havaitun ajatusmallin kanssa ristiriitaisen tuloksen, sillä vastaajat arvioivat kiinteiden linjojen toimivan huomattavasti paremmin sekä tiheästi että väljästi asutuilla esimerkkialueilla. Kaiken kaikkiaan osallistujat uskoivat, että molemmat palvelutyypit kehittäisivät arvioitujen alueiden joukkoliikennettä nykyisestä, jos kohta ero oli varsin pieni kutsupohjaisten ja nykyisten, ei-automatisoitujen palveluiden välillä. Palvelutyyppien ja niiden toimialueiden lisäksi ristiriitoja asiantuntijoiden välillä ilmeni muun muassa näkemyksissä teknologisen kehityksen nopeudesta sekä palveluiden kyvystä palvella kaikkia ihmisryhmiä tasapuolisesti. Erityisen suuria ristiriitoja havaittiin odotuksissa palveluiden kyvystä palvella liikuntarajoitteisia käyttäjiä.

Askelmerkit automaatioon

Tuloksia voidaan pitää poikkeavina aiemmasta tutkimusmassasta, sillä valtaosa asiantuntijoista piti automatisoituja palveluita olemassa olevan joukkoliikennejärjestelmän uutena komponenttina, kun taas useat edeltävät tutkimukset ovat kuvanneet näitä perinteisen joukkoliikenteen korvaajina. Syitä tähän olen avannut jo aiemmassa blogissani. Tulokset maalaavat myös huomattavasti maltillisempaa kuvaa lähitulevaisuudessa tapahtuvista liikennejärjestelmän muutoksista: osallistujat pitivät todennäköisenä, että uudella teknologialla pystyttäisiin korvaamaan vain harvoja joukkoliikennelinjoja täysin tarkastellulla aikavälillä; toisin sanoen uudet palvelut korvaisivat olemassa olevia palveluita vain osittain tai toimisivat niiden rinnalla tai jatkeena. Näin ollen ”ensimmäisen vaiheen” automatisoidut joukkoliikennepalvelut tuskin tuottavaisivat kirjallisuudessa usein mainittuja kustannussäästöjä palvelun tuottajalle. Oikealla tavalla järjestettyinä automatisoidut syöttöliikenneyhteydet pystyisivät kuitenkin houkuttelemaan uusia käyttäjiä joukkoliikenteen piiriin. 

Minkälainen on oikein järjestetty palvelu, ei toki ole tämänkään tutkimuksen jälkeen täysin selvää. On kuitenkin varmaa, että tällaisen palvelun järjestäminen ei ole yksiselitteisen helppoa, sillä uusi liikkumismuoto asettaa uusia vaatimuksia liikkumisen suunnittelulle, ja jo nyt pystytään toteamaan suurella varmuudella, että nykyiset joukkoliikenteen suunnittelun periaatteet eivät sellaisenaan riitä uusien, automatisoitujen palveluiden vastuulliseen toteutukseen.  Tutkimuksessa tehtyjen havaintojen määrä on tälläkin saralla mittava: joukkoliikennepalveluiden nykyiset esteettömyyskäytännöt eivät riitä takaamaan tasa-arvoista käytettävyyttä automatisoiduissa palveluissa; liikenneturvallisuuden merkitys palveluiden suunnittelussa tulee kasvamaan huomattavasti, mutta myös sosiaalisen, koetun ja kyberturvallisuuden merkitys tulee korostumaan; palveluiden keskittyessä pienemille alueille, riski hyötyjen ja haittojen epätasaisesta jakautumisesta kasvaa… Lista on pitkä, mutta toistaiseksi epätäydellinen.

Kaiken kaikkiaan tutkimustulokset osoittavat, että liikenteen automatisaatio on vielä varsin hatarasti ymmärretty ilmiö, joka voi vaikuttaa liikennejärjestelmään ja yhteiskuntaan herkästi ja arvaamattomasti, jos riittäviä ohjauskeinoja ei käytetä alusta alkaen. Tutkimus alleviivasi ilmeisiä uhkia liittyen muun muassa automatisoitujen palveluiden inklusiivisuuteen, mutta myös osoitti, että kaikkia seurauksia ei olla todennäköisesti pystytty vielä tunnistamaan. Löydöksiä voidaan pitää hyvinä askelmerkkeinä tuleville tutkimuksille sekä pilottikokeiluille, jotka eivät ole vielä tähän mennessä pystyneet riittävällä tavalla vastaamaan huoliin automatisoitujen palveluiden toimivuudesta ja tasa-arvoisuudesta. 

Kollektiivinen oppiminen on keskeisessä roolissa onnistuneessa teknologian käyttöönotossa, joten kehotamme aiheen kanssa työskenteleviä organisaatioita jakamaan aktiivisesti oppimaansa. Näin tekee myös Forum Virium, ja kannustammekin ottamaan yhteyttä asiantuntijoihimme tuleviin kokeiluihin ja tutkimuksiin liittyen.

Lue lisää tutkimuksesta:

Expert-based multicriteria assessment of near-future scenarios for the automation of collective transport services in Helsinki – a SOHJOA Baltic Study.

sohjoa balticKuva: Milla Åman-Kyyrö

Lisätiedot:

Tilaa uutiskirje

Älyratkaisuja kaupungeille, pilotteja yrityksille ja yhteistyömahdollisuuksia tutkimuslaitoksille – kerromme sinulle ensimmäisenä!


Lue myös