Sohjoa Baltic -hankkeen projektisuunnittelija Janne Olin pohtii näkökulmia keskusteluun liikenteen automatisaatiosta.

Ei ole täysin kohtuutonta väittää, että liikenteen automatisaatio on korostanut auton roolia keskustelussa tulevaisuuden liikkumisesta, siinä missä ns. perinteinen joukkoliikenne on jälleen jäänyt taka-alalle. On selvää, että joukkoliikenne ei ole koskaan ollut trendikkäin osa liikkumismuotojen palettia, vaikka esimerkiksi Helsinki onkin loistava esimerkki hyvin kehittyneestä runko- ja syöttöliikenteeseen perustuvasta joukkoliikennejärjestelmästä, joka on turvallinen, luotettava sekä käyttäjien silmissä toimiva. Sen sijaan automatkojen jakaminen toistuu tieteellisissä julkaisuissa sekä julkisessa keskustelussa jatkuvasti, ja osittain syystäkin, sillä jos kaksi autoilijaa saadaan yhteen autoon, tarvitaan kahden auton sijaan yksi auto. Näin helposti puolitetaan autojen määrä sekä niistä koituvat haitat. Malli toimii ajatuksen tasolla melko hyvin, mutta empiiristä näyttöä jakamistalouden konseptien toimivuudesta moottoriajoneuvoliikenteessä ei vielä juurikaan ole – paitsi tietysti joukkoliikenteessä. Silti usko autokyytien jakamiseen jokapäiväisessä liikkumisessa on vahva, ja jotkut odottavat ”uuden” liikkumismuodon syrjäyttävän perinteisen joukkoliikenteen automatisaation myötä.  

Kirjallisuus muokkaa teknologian tulevaisuutta

Tieteellinen kirjallisuus on tulvillaan tutkimuksia, joilla pyritään havainnollistamaan miten itseohjautuvat, jaetut ajoneuvot toimivat eri alueiden liikennejärjestelmissä (esim. Bischoff & Maciejewski 2016; Fagnant & Kockelman 2018; 2014; Gruel & Stanford 2016; Jones & Leibowicz 2019; Miaojia et al. 2018; Thakur et al. 2016). Loppuhavainnot ovat tyypillisesti yhteneviä: automatisaatio ja kyytien jakaminen vähentävät ajoneuvojen tarvetta valtavasti, mutta kasvattavat ajoneuvokilometrejä. Toinen tutkimuksia yhdistävä tekijä on, että perinteistä joukkoliikennettä hädin tuskin mainitaan.

 Miksi? 

Koska nämä tutkimukset eivät pyri vastamaan vaikeisiin sosio-teknisiin kysymyksiin kuten: miten ihmisten liikkuminen muuttuu uuden teknologian myötä? Miten teknologia tuodaan inkrementaalisesti osaksi yhteiskuntaa? Tai miten ihmiset kokevat mallinnetun liikennejärjestelmän? Nämä tutkimukset mittaavat valittuja muuttujia vaihtelevilla parametreillä malleissa, jotka ovat hyvin karkeita yksinkertaistuksia oikeasta maailmasta. Silti valtava tutkimusmassa tuntuu piirtävän ihmisten kollektiiviseen ajatteluun kuvan ”automaattitaksien” ylivertaisuudesta ja väistämättömästä tulosta, jonka myötä vanha ja pölyinen joukkoliikenne lakaistaan jonnekin maton alle. Ehkä juuri siksi harmaan kirjallisuuden puolella mennään vielä astetta lujempaa, kuten seuraavasta lainauksesta pystytään näkemään:

For small and medium-sized cities it is conceivable that a shared fleet of self-driving vehicles could completely obviate the need for traditional public transport” (ITF 2015).

Vapaa suomennos: ei paljoo tarvii dösää ku kärry tsöraa itteensä.

Vaikka harva nielee pureskelematta tällaisia väitteitä, monelle aiheen kanssa työskentelevälle herää väistämättä kysymys: miten automatisaatio muuttaa liikkumismuotojen voimasuhteita? Hieman kärjistämällä vastaus on varsin yksinkertainen: automatisaatio ei muuta liikkumismuotojen voimasuhteita mitenkään – ihmiset muuttavat. Sitä, miten automaatioteknologiaa sovelletaan liikennejärjestelmiin, ei ole ennalta määritelty, vaan kyseessä on moniulotteisten poliittisten päätösten (tai päättämättömyyksien) sarja.  

Luettaessa aiheeseen liittyvää kirjallisuutta on myös hyvä pitää mielessä tietolähteen konteksti. Suuri osa liikenteen automatisaatiota käsittelevästä kirjallisuudesta kirjoitetaan tällä hetkellä kaupungeissa, joissa joukkoliikenteen taso on yleistäen huomattavasti huonompi kuin Helsingissä. Siksi on luonnollista, että uusi teknologia nähdään kiistattomasti hallitsevan teknologian eli viisipaikkaisen auton jatkeena. Tällaisten ideoiden on vaarallista antaa uida päätöksentekoon Helsingissä, jonka joukkoliikennejärjestelmä on maailman mittapuullakin huippuluokkaa. Korkean kapasiteetin joukkoliikenteen yhteiskunnalliset hyödyt kun ovat melko kiistattomat, automaation kanssa tai ilman.

Paikallinen tutkimus näyttää askelmerkit eteenpäin

Keskustelu liikenteen automatisaatiosta saattaa tuntua ajoittain hyvin kaukaiselta, ehkä jopa utopistiselta. On kuitenkin tärkeää ymmärtää, että teknologian soveltaminen liikennejärjestelmiin on jo alkanut. Uusia automaatioteknologioita hyödyntäviä ajoneuvoja virtaa jatkuvasti markkinoille, ja samaan aikaan pilotteja järjestetään ympäri maailmaa yhä enemmän. Molemmat ilmiöt muokkaavat ihmisten ajattelua ja näin ollen myös teknologian tulevaisuutta. Nyt on siis oikea aika pohtia, minkälaista polkua halutaan seurata. 

Forum Virium käynnisti helmikuussa tutkimuksen, johon kutsuttiin kymmenen avainasiantuntijaa viiteryhmistä, joita liikenteen automatisaatio koskettaa. Tutkimuksen kautta pystyttiin tunnistamaan mahdollisia lähitulevaisuuden palvelumalleja automatisoidulle joukkoliikenteelle Helsingissä, niiden mahdollisuuksia sekä uhkia, joihin ei ole vielä pystytty vastaamaan. Tutkimustulokset julkaistaan syyskuussa.

Viitattu kirjallisuus:

Bischoff, J. Maciejewski, M. 2016. Simulation of City-wide Replacement of Private Cars with Autonomous Taxis in Berlin. Procedia Computer Science. Vol. 83. p. 237–244. ISSN 1877-0509. DOI: 10.1016/j.procs.2016.04.121.

Fagnant, D.J. Kockelman, K.M. 2018. Dynamic ride-sharing and fleet sizing for a system of shared autonomous vehicles in Austin, Texas. Transportation. Vol. 45:1. p. 143–158. ISSN 1572-9435. DOI: 10.1007/s11116-016-9729-z.

Fagnant, D.J. and Kockelman, K.M. 2014. The travel and environmental implications of shared autonomous vehicles, using agent-based model scenarios. Transportation Research Part C: Emerging Technologies. Vol. 40. p. 1–13. ISBN 0968-090X. DOI: 10.1016/j.trc.2013.12.001.

Gruel, W. and Stanford, J. M. 2016. Assessing the long-term effects of autonomous vehicles: a speculative approach. Transportation Research Procedia. Vol. 13. p. 18–29. ISBN 2352-1465. DOI: 10.1016/j.trpro.2016.05.003.

ITF. 2015. Urban mobility: System Upgrade. International Transport Forum. And Corporate Partnership Board. [online report]. 35 p. https://www.itf-oecd.org/sites/default/files/docs/15cpb_self-drivingcars.pdf

Jones, E.C. and Leibowicz, B.D. 2019. Contributions of shared autonomous vehicles to climate change mitigation. Transportation Research Part D: Transport and Environment. Vol. 72. p. 279–298. ISBN 1361-9209. DOI: 10.1016/j.trd.2019.05.005.

Miaojia L. Morteza, T. Ming, X. and Shu-Chien, H, 2018. Multiagent Spatial Simulation of Autonomous Taxis for Urban Commute: Travel Economics and Environmental Impacts. Journal of Urban Planning and Development. Vol. 144:4. p. 1–12. ISSN: 1943-5444. DOI: 10.1061/(ASCE)UP.1943-5444.0000469.

Thakur, P. Kinghorn, R. and Grace, R. 2016. Urban form and function in the autonomous era. Proceedings of the Australasian Transport Research Forum, 16–18 November 2016, Melbourne, Australia. 15 p.    https://www.australasiantransportresearchforum.org.au/sites/default/files/ATRF2016_paper_138.pdf

sohjoa baltic

 

 

Kuva: Milla Åman-Kyyrö

Lisätiedot:

Janne Olin

Projektisuunnittelija


puh. +358 40 742 1884
janne.olin(at)forumvirium.fi

Tilaa uutiskirje

Älyratkaisuja kaupungeille, pilotteja yrityksille ja yhteistyömahdollisuuksia tutkimuslaitoksille – kerromme sinulle ensimmäisenä!






Olen lukenut Forum Virium Helsingin rekisteriselosteen ja hyväksyn että henkilötietojani käsitellään sen mukaisesti. Lyhyesti: noudatamme EU:n GDPR-asetusta ja käsittelemme henkilötietoja huolellisesti.