Älykaupunki syntyy nöyrissä kohtaamisissa

Artikkelikuva: Älykaupunki syntyy nöyrissä kohtaamisissa

Helsingin Kalasatama niittää mainetta ennakkoluulottomana asuinalueena, jossa perinteinen on korvattu kokeilulla. Tulevaisuuden testilaboratoriossa keskiössä on kuitenkin ihminen itse.  

Taivasta on vaikea erottaa merestä, sillä senioritalo Kotisataman viherhuoneesta aukeava maisema on piiloutunut Helsingin talvelle tyypilliseen harmaaseen. Marjut Helminen kastelee kukkia ja viittilöi rannan suuntaan.

“Me asukkaat olemme pyytäneet kaupungilta lipputornia, jotta näkisimme minkä verran tuulee ja mistä suunnasta. Huipulla voisi liehua Kalasataman oma viiri”, Helminen innostuu.  

Helmisen lauseeseen kiteytyy uudenkarhean yhteisön orastava henki. Kun vanhalle satama- ja teollisuusalueelle 2010-luvun alussa alettiin rakentaa yhtä Helsingin suurimmista uusista asuinalueista, oli selvää, että hankkeen toteutuksen oli tuettava kaupungin myöhemmin määritettyä kunnianhimoista suunnitelmaa olla hiilineutraali vuoteen 2035 mennessä – samoihin aikoihin, kun Kalasataman rakentaminen laskelmien mukaan kokonaisuudessaan valmistuu. Samalla alettiin puhua Kalasatamasta älykaupunginosana ja kokeilualustana erilaisille asumisen ja urbaanin elämisen innovaatioille. 

Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että kaupunki toivotti Kalasatamaan tervetulleeksi yritykset ja muut kekseliäät tahot kokeilemaan ja toteuttamaan erilaisia uusia, teknologisia ratkaisuja. Kaduilla on testattu itseohjautuvia busseja ja kauppakeskuksessa robottia, joka kuljetti tilauksesta ruoka-annoksia viereisen kerrostalon asukkaille. Asiantuntijaryhmät maailman eri kolkista ovat tulleet tutustumaan älykkääseen sähköverkkoon, energiatehokkaaseen kiinteistöautomaatioon ja jätteiden maanalaiseen putkikeräysjärjestelmään. Ammattilaisten vanavedessä saapuivat media ja älykaupunkituristit. 

Miten kaikki tämä näkyy Kalasataman katukuvassa nyt? Eipä juuri mitenkään, sillä Kalasataman älykkyys piilottelee vielä kulissien takana.

Asukkaat asumisen laadun takeena

Monelle älykaupunki on käsitteenä varsin hähmäinen. Yksinkertaistettuna kyse on siitä, että erilaisten – usein digitaalisten – keksintöjen avulla pyritään keräämään ja jakamaan tietoa, jolla voidaan luoda uusia palveluita, lisätä ihmisten vaikuttamisen mahdollisuuksia, vähentää turhaa kulutusta ja siten turvata sekä parempi että ympäristöystävällisempi arki. Älykästä kaupunkia voidaan siis rakentaa uskomattoman monella tapaa. Marjut Helminen teki sen heittäytymällä neljä vuotta kestäneeseen tiiviiseen yhteisrakentamisprosessiin, joka saattoi yhteen ihmisiä, jotka olivat valmiit laittamaan itsensä likoon varmistaakseen toiveidensa mukaisen asumisen.  

Senioritalo oli Kalasataman ensimmäisiä valmistuneita asuinrakennuksia. Helminen tunsi kaikki talon asukkaat läheisesti jo kun muuttokuormia kannettiin sisään. 

“Se oli kummallista mutta mahtavaa. Jätimme laatikot niille sijoilleen, kiipesimme kattoterassille ja korkkasimme kuplivan. Olimme innoissamme paremman asumisen mahdollisuudesta”, Helminen kertoo.

Tulevat asukkaat kokoontuivat kerran kuussa erilaisiin työryhmiin esimerkiksi miettimään arkkitehdin kanssa rakennuksen yhteistiloja ja omien asuntojensa yksityiskohtia.

Vaikka Kotisatama-talossa on tavanomaista senioriasumista enemmän teknisiä hienouksia, asumisen laadun tae ovat olleet asukkaat itse. Esimerkiksi yleisten tilojen kalusteisiin, tietotekniikkaan ja äänentoistolaitteisiin oli budjetoitu 200 000 euroa. Kun ruokasaliin piti valita tuolit, asukkaat kävivät yhteistuumin läpi 80:n valmistajan vaihtoehdot. Vain yhdestä tuolista vallitsi täysi yksimielisyys. 

“Se tuoli tottakai valittiiin. Olemme siihen edelleen todella tyytyväisiä.”

“Vaikka tämä on Hitas-talo, laatueroja alueen ison rahan asuntoihin ei juuri ole, koska vastuu annettiin ihmisille. Rakensimme tietoisesti organisaation, jossa pyrimme siihen, ettei ole kahden kerroksen väkeä. Ei ollut pientä aktiivista ydinjoukkoa, joka vetää muita perässään ja jota sitten jälkeenpäin muiden toimesta arvostellaan”, Helminen summaa.

Kalasataman älykaupunginosa Helsingissä näyttää varsin tavalliselta urbaanilta asuinalueelta. Älykkyys piilee alueen yhteisöllisessä rakennustavassa, innovatiivisissa asumisen palveluissa sekä alueella järjestetyissä osallistavissa kokeiluissa.

 

 

 

Kalasatama kasvaa kokeilemalla

Kalasatama on syntymästään asti toiminut kokonaisvaltaisena asumisen ja toimivan arkielämän tulevaisuuslaboratoriona, osallistaen ennätysmäärän yrityksiä, tutkijoita ja asukkaita. Tämä on huomattu myös maailmalla. New York Timesin artikkelissa Suomen entinen Yhdysvaltain suurlähettiläs Bruce Oreck totesi, että Helsingissä tapahtuu jotain ainutkertaista: “Helsinki on kaupunki täynnä ihmisiä, jotka odottavat vallankumousta. He todella haluavat tehdä maailmasta paremman paikan ja he yrittävät johtaa esimerkillään – mikä sinänsä on paradoksaalista, koska suomalaiset ovat tunnetusti nöyrää kansaa”.  

Fiksu Kalasatama -hankkeen ohjelmajohtaja Kerkko Vanhanen Helsingin kaupungin omistamasta innovaatioyhtiö Forum Viriumista tunnistaa aiheen ympärillä poreilevan kiinnostuksen.  

“Suomi on jo vuosia ollut hyvässä nosteessa, ja Kalasataman rakentaminen on ollut osa tätä narratiivia. Myönteinen vire on arvokasta”.

“Tämä kaikki ei olisi ollut mahdollista ilman Helsingin päättäjien poikkeuksellista rohkeutta valita kokeilukeitaaksi tavallista kantakaupungin jatketta. Yleensä tällainen tutkimustoiminta järjestetään vähemmän keskeisillä paikoilla”, toteaa Vanhanen, jonka mukaan Kalasataman onnistunut kaupunkimielikuva on osittain juuri vierailijoiden ja median ansiota. Siksi nykyään vierailijoita palvelevat koulutetut, monikieliset smart city -oppaat.

Voittoa tavoittelematon Forum Virium on viimeisen kuuden vuoden aikana järjestänyt Kalasataman alueella erilaisia työpajoja ja uusien palvelujen pilotteja. Ketterät kokeilut antavat välitöntä palautetta kehitysvaiheessa olevasta palvelusta sekä sitä käyttäville asiakkaille että sitä tarjoavalle yritykselle. 

“Jotta edistyksellisillä palveluilla voisi aikaansaada todellista palveluliiketoimintaa, kysyntää täytyy kuitenkin olla tarpeeksi. Kalasataman asukasluvun täytyy vielä kasvaa ja ratkaisuja on osattava skaalata myös muihin kaupunginosiin, jotta yritykset uskaltavat satsata isommin”, Vanhanen selventää.

Mutta juuri tämä on älykaupunkikehityksen ydin. Visioiden rinnalle tarvitaan aimo annos realismia. On hyväksyttävä se, että kehitys kestää pitkään. Ja kun innovaatioita sovitetaan todelliseen toimintaympäristöön, kokonaisuus voikin yhtäkkiä muuttua monimutkaiseksi. Lupaava keksintö voi palvella suurta osaa väestöstä virheettömästi, muttei sovellukaan esimerkiksi liikuntarajoitteisille. Julkisen toiminnan tavoitteena kuitenkin aina on, että kehittyessään innovaatiot päätyvät palvelemaan koko kansaa.

“Uutta parempaa maailmaa rakennettaessa on hyväksyttävä, että asioita ei noin vain hetkessä uudisteta. Innovaatiotoimintakin vaatii nopeuden lisäksi myös asioiden kriittistä punnitsemista, pitkäjänteisyyttä ja sinnikkyyttä. On pidettävä mielessä ketä varten me tätä kehitystyötä teemme: tavallisten kaupunkilaisten”, Vanhanen muistuttaa.

Tutkimus avasi silmät lähiympäristön mahdollisuuksille

Kalasataman nykyisestä noin 7000 asukkaasta yli tuhat on osallistunut Forum Viriumin järjestämiin kokeiluihin. Yksi heistä on Tiina Haajanen, joka sai tiedon kokeiluista Facebookista. Hän ilmoittautui heti.

“Olen aina ollut utelias testaamaan uutta, joten päätös lähteä mukaan kehittämään omaa asuinympäristöäni tuntui luonnolliselta. Haluan ääneni kuuluviin asioissa, jotka koskettavat minua niin läheltä”, hän sanoo.

Haajanen oli osallistunut erilaisiin pilotteihin aiemminkin, joten hänen oli helppo ottaa osaa vajaan parin kuukauden mittaiseen asukastutkimukseen. 

“Pari kuukautta saattaa tuntua pitkältä ajanjaksolta, varsinkin kun tapaamisia oli viikottain ja siinä välissä piti tehdä kaikenlaisia tehtäviä. Mutta kokonaisuus oli toteutettu niin hyvin ettei se mitenkään häirinnyt päivittäisiä rutiinejani”, hän kertoo.

Haajasen koti Kalasatamassa on teknologiasta kiinnostuneen asukkaansa näköinen. Huoneistokohtaisen vesimittarin lukemia voi seurata näytöltä, joka ilmoittaa veden kulutuksen valitulta kaudelta. Sähkönkulutusta Haajanen tarkkailee puhelimestaan pistorasiakohtaisesti. Mobiilisovelluksen avulla hän voi aktivoida tai sammuttaa pistorasioita ja liittää niitä ryhmiin. 

“Jos olen pidempään poissa, napsautan kodin matka-asentoon. Jos joku pistorasia tällä välin kytkeytyisi, saisin siitä ilmoituksen. Sovelluksen painauksella voin myös lämmittää saunan.”

Haajasen ulko-oven vieressä on katkaisin, josta voi kerralla sammuttaa kaikki muut pistorasiat paitsi sen, johon jääkaappi on kytketty.

“Minun ei enää ikinä tarvitse miettiä jätinkö kahvinkeittimen päälle”, hän naurahtaa.

Seurantajakso haastoi Haajasen näkemään oman lähiympäristönsä uusista näkökulmista. 

 “Kun tiedostetummin miettii omaa suhtautumistaan eri asioihin, niiden merkitys kasvaa. Ennen en esimerkiksi olisi ehkä edes huomannut alueen katutaidetta, mutta nyt arvostan sitä kovasti. Ilman tutkimukseen osallistumista en myöskään olisi tiennyt vuokrattavista viljelypalstoista.”

“Testasin robottibussikyytiä ja törmäsin ruokarobottiin kun se viipersi kauppakeskuksen käytävillä. Ne ovat niin hienoja palveluita, että voisin ajatella muuttavani ihan pelkästään niiden perässä. Sääli etteivät ne vielä kuulu Kalasataman peruskalustoon”, Haajanen harmittelee.

Tutkimusjakso innosti muitakin alueen asukkaita pohtimaan, miten naapurusto voisi hyötyä erilaisista koordinoiduista palveluista.

“Olemme porukalla pohtineet yhteiskäyttöauton hankintaa ja esimerkiksi sitä, että voisimme tilata ruoat kerralla koko talolle, mutta näissä asioissa törmäämme heti ensimetreillä vastuukysymyksiin. Kaipaisimme tietoa siitä, miten muissa taloyhtiöissä on toimittu, mutta kenen vastuulla on kerätä ja jakaa tietoa esimerkiksi kaupunkitasolla? Ei välttämättä vielä kenenkään, sillä koko toimintatapa on niin uusi”, Haajanen pohtii.

Turusta Kalasatamaan muuttaneelle Hanna Kinnuselle parasta alueessa on sen sijainti.

“Asun kantakaupungissa, mutten kuitenkaan ihan keskustassa, joten omaakin rauhaa löytyy. Kantakaupungin rientoihin on kuitenkin täydelliset kulkuyhteydet”, hän luettelee.

Kinnusen ja hänen miehensä työpaikoille Kallioon ja Herttoniemeen on Kalasatamasta lyhyt matka. Meri on sylissä, ja asumisessa luksusta on se, että autohalliin pääsee asunnosta kuivin jaloin, hissi toimii vaikka kädet ovat täynnä ruokakasseja ja kaikelle talousjätteelle löytyy oma lajitteluastiansa. 

Keskeneräinen alue hakee kuitenkin vielä identiteettiään. Tietynlainen rosoisuus ja omaleimaisuus lisäisi viihtyvyyttä, mutta ne tulevat ajan mukana, Haajanen ja Kinnunen tuumaavat.

Kunnilta rohkeampaa otetta yhteiskehittämiseen

Itävallan tutkimuksen edistämiskeskus FFG:n innovaatio-ohjelman hallituksen puheenjohtaja Margit Noll työskentelee Euroopan älykaupunkikehityksen ytimessä.

“Kymmenen vuotta sitten puhuttiin lähes yksinomaan teknologiasta ja liikenteestä, mutta älykaupungin käsite on syventynyt. Tänä päivänä se kattaa lähes tulkoon kaiken, jolla voidaan parantaa elämänlaatua. Joissain maissa ilmastonmuutoksen vaikutukset ihmisten arkeen on sisäistetty hyvin ja se ohjaa älykkäiden ympäristöjen suunnittelua ruohonjuuritasolta alkaen. Suomessa tämä osataan”, Noll sanoo. 

Noll peräänkuuluttaa kuitenkin kaupungeilta ja kunnilta rohkeampia avauksia kehitystyöhön. Kun kaupungit ottavat aktiivisen roolin oman ympäristönsä parantamisessa, fokus pysyy oikeissa asioissa. Ymmärrystä aiheen ympäriltä löytyy Nollin mukaan laajastikin, mutta haasteena on aktivointi: ei tiedetä mistä tai miten aloittaa.

“Tiedon jakaminen on tärkeää. Uusille innovaatioille täytyy raivata tilaa, niitä pitää lähestyä pelottomasti ja antaa kaikkien osallistua matalalla kynnyksellä. Joustavuudella ja osallistamisella päästään usein parhaisiin tuloksiin”, Noll toteaa, ja nostaa hyväksi esimerkiksi kuudesta suomalaisesta kaupungista koostuvan 6Aika-strategian. Se on laaja kokonaisuus, joka koostuu kymmenistä kestävän kaupunkikehityksen hankkeista ja jossa kuutoskaupungit Helsinki, Espoo, Vantaa, Tampere, Turku ja Oulu ratkaisevat kehittämishaasteita yhteistyössä keskenään ja yhdessä kaupunkilaisten, yritysten ja tutkimuslaitosten kanssa. Kärkihankkeet ovat edistäneet suomalaisen älykaupunkimallin kehittymistä, kuten datan avaamista ja hyödyntämistä sekä palveluiden kehittämistä aidossa kaupunkiympäristössä. 

Kalasataman älykaupunki saikin alkunsa juuri osana kaupunkien välistä 6Aika-yhteistyötä, ja esimerkiksi alueella kehitetty tapa toteuttaa nopeita kokeiluja on nykyään laajassa käytössä Suomessa. 

 “Tällaisten yhteistyömallien soisi yleistyvän joka puolella Eurooppaa. Ehkä yhteiskehittämistä tulisi opettaa jo peruskouluissa”, Noll miettii.

Fiksussa kaupungissa äly muuntuu viisaudeksi

Emme ole enää kaukana siitä arjesta, jossa robottibussit vastaavat kyytipyyntöömme mobiilisovelluksessa ja kattojemme yllä lentää lääkäreitä ja ensiaputarvikkeita kuljettavia henkilödroneja. Tulevaisuudessa korkealentoiset ideat vaativat kuitenkin toteutuakseen yhä enemmän yhteisöllistä työstämistä.

Siksi Kalasataman älykaupunginosan parhaita käytäntöjä ollaan viemässä muillekin asuinalueille Helsinkiin. Tammikuussa alkaneen Fiksu Kaupunki – Helsinki Innovation Districts -hankkeen puitteissa käynnistetään erilaisia kehitysprojekteja Malmilla, Pasilassa, Malminkartano-Kannelmäessä ja Mellunkylässä. 

Vanhoissa kaupunginosissa on suuri potentiaali ilmastovaikutusten saavuttamiseen. Yhteiskehittämisen avulla yritysten on myös helpompi tunnistaa kehityskohteiden liiketoimintapotentiaali, jolloin alueiden elinkeinoelämää voi kehittää nopeammin. Samalla hanke parantaa alueiden viihtyisyyttä, turvallisuutta ja elinvoimaisuutta.

 Kerkko Vanhanen kiittää Helsingissä virinnyttä yhteistyömyönteistä ilmapiiriä. Itse asiassa hän on alkanut puhua “Kalasatama-asenteesta”.

“Kalasatama-hankkeen vaiheiden myötä olemme huomanneet sen, että sääntö-Suomi alkaa olla mennyttä maailmaa. Suomalaiset ovat omaksuneet uuden, erittäin resurssiviisaan tavan ajatella ja toimia. Olemme maailman huippua tarjolla olevan datan hyödyntämisessä. Voimme visualisoida suhteita ja merkityksiä ja tehdä niiden pohjalta päätelmiä. Data on ennen kaikkea tulevaisuuden tiedon pohja. Äly on ymmärrystä, mutta viisaus on äly tuotuna humaanille tasolle”, Vanhanen pohtii.

Tässä valossa älykaupunki voidaan määritellä niin, että se on paikka, jossa yksilöt tekevät viisaita valintoja. Helsingin kaupunginkansliassa työskentelevä Kalasataman projektinjohtaja Hannu Asikainen yhtyy Vanhasen sanomaan.

“Kun tämä älykkään rakentamisen mallialue -lauseke viime vuosikymmenen alussa tuli mukaan kaupungin strategiaohjelmaan, en minäkään oikein tiennyt mitä se todellisuudessa piti sisällään. Matkan varrella olemme ymmärtäneet, että kyse on paljon muustakin kuin pelkästä insinööritaidosta.” 

Kalasataman kiivaimmassa rakennusvaiheessa järjestettiin klinikoita, joihin osallistuivat hyvässä yhteishengessä sekä rakennusala, julkinen sektori, kaupunkilaiset että kaikenlaisten muidenkin alojen edustajia. 

“Nämä kohtaamiset ovat jääneet mieleeni tähänastisen työn yhtenä parhaimmista anneista”, Asikainen toteaa ja vilkaisee lopuksi viidentoista vuoden päähän, jolloin Kalasatama on arvioiden mukaan yli 30 000 asukkaan koti.

 “Toivon, että täällä asuu onnellisia ihmisiä, ja että heillä on niin hyvä olla, ettei täältä välttämättä tarvitse lähteä kovin kauas.”

Teksti: Cilla Mattheiszen
Kuvat: Vesa Laitinen ja Helsingin kaupunki

Lisätietoja

Kuva

Maija Bergström

#fiksukaupunki
puh. +358 40 766 1415
maija.bergstrom(at)forumvirium.fi

Tilaa uutiskirje

Älyratkaisuja kaupungeille, pilotteja yrityksille ja yhteistyömahdollisuuksia tutkimuslaitoksille – kerromme sinulle ensimmäisenä!


Lue myös