Julkisiin ruokahankintoihin käytetään Suomessa vuosittain noin 350 miljoonaa euroa, ja dynaaminen hankintajärjestelmä (DPS) on pientuottajan reitti näille merkittäville markkinoille.
Julkisiin elintarvikehankintoihin käytetään vuosittain noin 350 miljoonaa euroa. Sillä saa keskimäärin yli miljoonaa julkista ateriaa, eli esimerkiksi koulu- ja sairaalaruokaa, päivässä. Tämä tekee julkisista keittiöistä merkittävän markkinan, jonka ostovalinnat vaikuttavat koko alaan. Kestävästi tuotetun lähiruoan käytön perusteluja ovat myönteiset vaikutukset aluetalouteen, työllisyyteen ja alueen elinvoimaan. Mitä lähempänä ja mitä paikallisemmilla tuotantopanoksilla ruoka on tuotettu ja valmistettu, sitä paremmin tuotanto sopeutuu muutoksiin ja häiriötilanteisiin.
Monet kunnat ovat asettaneet tavoitteekseen lisätä lähiruoan ja luomun käyttöä edistääkseen vastuullisuutta, aluetaloutta ja huoltovarmuutta. Kansallisissa ohjelmissa, kuten Luomu 2.0 -ohjelmassa, on tavoitteena nostaa luomun osuus 25 prosenttiin elintarvikehankinnoista vuoteen 2030 mennessä. Samaan aikaan perinteiset, pitkiin puitesopimuksiin perustuvat hankintaketjut ovat pien- ja lähituottajille hankalia. Ne vaativat volyymia, jollaista pienillä yrittäjillä ei ole tarjota.
Tämän haasteen ratkaisemiseksi on kehitetty dynaaminen hankintajärjestelmä eli DPS (Dynamic Purchasing System). DPS on kansallisen hankintalain mahdollistama, verrattain uusi, sähköinen ja joustava hankintamenettely, joka soveltuu erityisesti kuntien ja kaupunkien käyttöön ja nimenomaan pientuottajien tuotteiden, lähiruoan ja kausituotteiden hankintaan. Se on joustava vaihtoehto tai täydennys olemassa oleville puitesopimuksille.
Mitä hyötyä DPS:stä on tuottajille?
Pientuottajalle ja -jalostajalle DPS on hyvä väylä julkisen sektorin toimittajaksi. Järjestelmä ei vaadi pitkiin sopimuskausiin sitoutumista, taetta toistuvista, suurista tuotantomääristä eikä kankeaa ja pitkää kilpailutusprosessia.
Julkinen tilaaja voi olla tuottajalle merkittävä tulonlähde ja avata ovia uudentyyppiseen asiakkuuteen. DPS mahdollistaa tuotteiden tarjoamisen joustavasti sesonkien mukaan. Samalla se vastaa tilaajan tarpeeseen monipuolistaa valikoimaa ja reseptiikkaa nykyistä lyhyemmillä toimitusketjuilla.
Vuoropuhelu on avain onnistumiseen
Se, että DPS toimisi, vaatii aktiivisuutta sekä tuottajilta että ostajilta. Molempien pitää olla kiinnostuneita toisesta. Tällä hetkellä pitkään jatkuneet, keskitetyt hankintaketjut ovat etäännyttäneet monet pientuottajat tilaajista. Siksi tilaajan täytyy aktiivisesti kertoa, että kysyntää on. Matalan kynnyksen markkinavuoropuhelut eli esimerkiksi Pientuottajien polku ruokapalveluihin -tapahtuma ovat siihen hyvä keino.
Tuottaja-yrittäjän puolestaan tulisi rohkeasti tarjota tuotteitaan eri tavoin. Se voi tarkoittaa keskusteluyhteyden avaamista tai esimerkiksi maistatuksia. Sekä tuottajien että tilaajien kannalta on tärkeää, että löytyy aitoa halua muuttaa ruokajärjestelmää ja lisätä lähiruokaa.
Lähiruokahankinnoilla voi olla merkittäviä aluetaloudellisia vaikutuksia muun muassa resilienssiin ja kestävyystavoitteiden saavuttamiseen. DPS on työkalu, joka rakentaa tuottajien ja tilaajien välistä yhteyttä ja ohjaa julkisia varoja vastuullisesti paikalliseen tuotantoon.
Urban&Local – tulevaisuuden kestävä ruokaekosysteemi -hankkeessa edistettiin DPS:n käyttöönottoa muun muassa videomateriaalin keinoin. Hankkeessa kehitettiin lähiruoka- ja ravintola-alan innovatiivisia ratkaisuja, toimintatapoja, tuotteita ja palveluita sekä luotiin puitteet alan yhteistyölle ja kestävälle liiketoiminnalle. Hanketta koordinoi Forum Virium Helsinki ja hankekumppaneina olivat Metropolia ammattikorkeakoulu, Haaga-Helia ammattikorkeakoulu, Perho liiketalousopisto sekä Vantaan kaupunki.Hanke sai rahoituksensa Euroopan aluekehitysrahastosta.
Jutun pääkuva: Sakari Röyskö