Teknologiakokeilut toivat Helsingin kaupungin ja HUSin sairaaloihin sekä lupaavia ratkaisuja että nostivat esiin yllättäviä haasteita. Kokeilujen oppeja hyödynnetään muun muassa tulevan Laakson yhteissairaalan suunnittelussa. Myös yritykset saivat arvokasta kokemusta.
Rauhoittavia sisältöjä virtuaalilaseilla psykiatrisille potilaille, aktiivisuutta seuraavia sensoreita neurologisille kuntoutujille ja aistihuone tyyntymiseen. Muun muassa tällaisia teknologisia innovaatioita kokeiltiin elokuussa päättyneessä Euroopan unionin rahoittamassa CommuniCity-hankkeessa Helsingin kaupungin ja HUSin sairaaloissa.
– Tämä oli meille hyvä tapa tutustua uuteen teknologiaan. Saimme monta oppia juuri rakenteilla olevaa Laakson yhteissairaalaa varten, HUSin kehittämispäällikkö Sami Salmi kertoo.
Salmi vastaa projektipäällikkönä HUSin ja Helsingin kaupungin omistaman Laakson yhteissairaalan tietohallinnon rakentamisesta.
– Yrityksille arvokkainta oli päästä näkemään, millaista sairaalaympäristössä toimiminen on. Ne saivat hyvää palautetta tuotteiden jatkokehittelyyn, projektipäällikkö Anne-Mari Sandell CommuniCity-hanketta Suomen osalta koordinoineesta Forum Virium Helsingistä sanoo.
Forum Virium Helsinki on Helsingin kaupungin innovaatioyhtiö.
Sensori motivoi liikkumaan
Osaa uutuuksista oli vaikea sovittaa sellaisenaan sairaalan arkeen. Salmen mukaan esimerkiksi virtuaalilasit osoittautuivat hieman hankaliksi sairaalaympäristössä.
Sen sijaan Kelosoundin Auroran sairaalan psykiatriselle klinikalle rakentamat aistihuoneet saivat kiitosta. Lempeät värit ja valot sekä luonnosta ammentava äänimaailma saivat potilaat rentoutumaan.
Samoin Qumean kattoon asennettava,potilaan liikkeitä anonyymisti seuraava anturi osoittautui hyödylliseksi.
– Anturin avulla voisi geriatrisilla osastoilla ennaltaehkäistä vastaisuudessa kaatumisia. Hoitaja saa hälytyksen, jos potilas poistuu yöllä huoneestaan, Salmi selittää.
Myös neurologisten kuntoutujien aktiivisuutta seuraava Goodlife-yhtiön ohjelmoima pikkuinen Movesense-sensori herätti kiinnostusta. Sen avulla kuntoutuja ja fysioterapeutti seurasivat yhdessä, onko kuntoutuja liikkunut päivän aikana sopivasti, liikaa vai liian vähän.
Potilas saattoi sujauttaa sensorin taskuun, kiinnittää sen klipsillä kaulukseen tai käyttää sitä rannekkeessa. Laite keräsi tietoa liikkeistä automaattisesti.
– Pilotin alussa ajattelimme, että tärkeintä olisi tiedon kerääminen fysioterapeutille. Kokeilun kuluessa huomasimme, että merkittävintä olikin kuntoutujien motivointi. Moni innostui liikkumaan, kun näki seurannassa työnsä tulokset, Goodlifea edustava Mathias Eriksson sanoo.
Eriksson työskentelee Suomen Digitaalisessa Tehtaassa, joka on ollut mukana kokeilun kehitystyössä.
Kohta käytössä?
Teknologisten innovaatioiden testaaminen sairaalaympäristössä ei ole yksinkertaista. Se vaatii lupia paitsi sairaalalta mahdollisesti myös lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimealta. Kokeiluissa pitää huomioida potilaiden tietosuoja. Sairaalan ICT-järjestelmäkin voi asettaa rajoituksia.
Vaikka nyt pilotoitu teknologia ei päätyisikään sairaaloihin käyttöön, on kokeilu ja testaus tuonut arvokasta oppia niin sairaaloille kuin yrityksille.
Osa teknologioista kehittyi pilotin aikana hyvinkin pitkälle: Ainakin Qumean antureita saatetaan asentaa tulevina vuosina yhteissairaalan potilashuoneisiin. Kilpailutukset uusista teknologisista ratkaisuista alkavat ensi vuonna. Hankintalain mukaan suoria hankintoja ei voi tehdä, vaikka niin haluaisi.
Myös Movesensen kehittäjät saivat henkilökunnalta arvokasta palautetta.
– Tuotetta on nyt muokattu palautteen perusteella, ja se on tulossa markkinoille, Mathias Eriksson kertoo.
Kolmivuotinen CommuniCity oli Euroopan unionin rahoittama, ja siinä oli mukana useita kaupunkeja eri puolilta Eurooppaa. Kokeiluja tehtiin kaikkiaan 101. Hanke keskittyi uusiin teknologioihin, joiden avulla voi parantaa heikossa asemassa olevien kaupunkilaisten hyvinvointia ja pärjäämistä arjessa.
Helsingin seudulta mukana oli kaikkiaan 27 kokeilua, joista kahdeksan koski HUSia tai Laakson yhteissairaalaa. Muut kokeilut liittyivät esimerkiksi maahanmuuttoon ja pitkäaikaistyöttömyyteen.
Teksti: Anu Wallinkoski